Jupiter Cormierista tuli kesäkuussa Frantsilan hallituksen puheenjohtaja. Hänen johdollaan Frantsila lähtee entistäkin voimakkaammin tekemään töitä ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Jupiter uskoo, että nopein muutos tapahtuu inspiraation ja vastavuoroisuuden kautta – ihmisten ja luonnon kukoistuksen myötä.

Vuosi oli kenties 1988, Jupiter 4-vuotias. Jupiterin äiti, Frantsilan silloinen toimitusjohtaja ja perustaja, Virpi Raipala-Cormier kumartui yhä uudelleen kohti maata, istutti rohtoiisoppia Frantsilan kauniin puisen päärakennuksen lähettyville riveihin. Ehkä Virpi näki jo mielessään, miltä paikka tulisi näyttämään loppukesästä, kun kymmenet, sadat pienikukkaiset iisopit kukkisivat hohtavan violetteina.

Pieni Jupiter kulki äitinsä perässä pitkin kasvipenkkiä – ja poimi jokaisen tämän istuttaman iisopin taimen ylös maasta ja työnsi suuhunsa. Jossain vaiheessa Virpi kääntyi ja huomasi, mitä taimille oli tapahtunut.

Jupiter nauraa nyt muistolle.

”Iisoppi on edelleen yksi lempikasveistani, se on niin makean makuinen yrtti.”

Jupiter oppi pienestä pitäen tunnistamaan Frantsilan puutarhojen ja metsien kasvit. Hän kulki veljensä Valo Cormierin kanssa ja poimi kasveja suoraan suuhunsa: saksankierveliä, minttua, suolaheinää,… Suhde luontoon oli läheinen. Sitä oli myös suhde muihin ihmisiin. Frantsilan tilalla pyöri aina paljon ihmisiä. Oli talkoolaisia, luomuviljelystä kiinnostuneita ja erilaisille Virpin fytoterapiakursseille ja tämän puolison, Jupiterin isän, kanadalaisen James Cormierin joogakursseille osallistuvia.

”Muistan kuinka kerran seisoin Frantsilan kurssikeskuksen portaiden juurella ja yritin huutaa isää, joka oli yläkerrassa. En osannut sanoa d:tä ja huusin siksi daddyn sijasta tätii, tätii, ja kaikki kurssilaiset naiset tulivat kurkkimaan portaille”, Jupiter kertoo ja nauraa.

Frantsila keräsi Jupiterin lapsuudessa ja kerää edelleen yhteen ihmisiä, joita yhdistää ja innostaa sama asia: rakkaus ja kunnioitus luontoon ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Ja juuri siksi Jupiter päätti omistautua Frantsilalle. Sillä hän uskoo, että maailmaa muutetaan juuri niin.

Mutta päätös ei syntynyt heti eikä helposti.

Frantsila inspiroi ja aktivoi

”Olen aina halunnut vaikuttaa asioihin, muuttaa maailmaa paremmaksi”, Jupiter sanoo.

Siksi hän lähti lukion jälkeen Englantiin opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa.

”Halusin myös pois pikkupaikkakunnalta, mitä Hämeenkyrö minulle edusti”, Jupiter sanoo.

Mutta ennen kaikkea hänen ajatuksenaan oli, että kansainvälisen politiikan opintojen kautta hän pääsisi vaikuttamaan laajoihin, yhteiskunnallisiin sosioekonomisiin rakenteisiin – aidosti tekemään maailmasta parempaa paikkaa. Jupiter suoritti maisterin tutkinnon siitä, mikä maailmassa on vikana: Miksi rikkaat maat vain rikastuvat ja samalla kuluttavat luontoa. Ja mitä asialle voisi tehdä.

”Maisterin tutkinto antoi minulle laajan ymmärryksen siitä mitä kaikkea ongelmaa maailmassa on, mutta hyvin vähän oikeita ratkaisuja uudenlaiseen tekemiseen”, Jupiter sanoo.

Gradun tekemisen aikoihin Jupiter kävi usein Lontoon Russell Squaren lähellä olleessa kirjakaupassa iltasella selaamassa kirjoja. Kerran hänen käsiinsä sattui teos, jonka kannessa luki: Transition Town Movement. Hän alkoi selata kirjaa – ja jokainen kirjan sana iski häneen.

Transition Town Movement -liikkeen kantavana ajatuksena on permakulttuuriin periaatteet ja muutoksen psykologian ymmärtäminen: ymmärrys siitä, että ratkaisukeskeisyys, positiiviset visiot ja yhdessä tekeminen inspiroivat ja antavat energiaa luoda paikallista kestävyyttä ja kukoistusta niin taloudellisesti kuin ekologisesti.

”Me ihmiset yhdessä olemme se juttu. Muutokseen lähdetään mukaan inspiraation kautta, ratkaisukeskeisesti, ei vain maalaamalla tuomiopäivän kuvia.”

Jupiter innostui liikkeestä niin paljon, että pyöräili Totnesin kylään eteläiseen Englantiin tapaamaan Rob Hopkinsia, liikkeen perustajaa, joka ilahtui suomalaisesta vieraasta.

Jupiter jatkoi permakulttuurin ja paikallistason ratkaisujen tutkimista, ja jossain vaiheessa hän tajusi, että se kaikki on jollain lailla juuri sitä, mitä Frantsilassa on tehty aina. Sitä minkä keskelle hän on syntynyt. Joka on ollut hänelle itsestäänselvää lapsesta asti. Joka on ollut niin lähellä häntä, että hän ei ole oikeastaan nähnyt sitä.

”Frantsila on nimenomaan paikallistason yhteisö, joka inspiroi ja voimaannuttaa ihmisiä, luo ympärilleen kukoistusta. Se on ratkaisukeskeinen ja konkreettinen paikka, joka edesauttaa positiivisen kautta juuri niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeimpiä. Siellä luodaan paikallistason kukoistusta vastavuoroisessa suhteessa muuhun luontoon.”

Jupiter päätti muuttaa takaisin Suomeen. Ja hän päätti viedä Frantsilan filosofian ja pioneerihengen vielä aiempaa pidemmälle.

Aktiivisen toivon paikka

Jupiter puhuu innostuneesti siitä, mitä kaikkea Frantsila voi olla tulevaisuudessa, ja mitä kaikkea se on jo nyt. Mitä se on ollut aina.

Frantsila ei ole Jupiterille vain yritys, vaan se on aktiivisen toivon paikka. Puutarha, jossa viljellään toivoa ja parempaa tulevaisuutta.

Frantsilan peltoja on viljelty luomumenetelmin 1980-luvun alusta saakka. Jupiterin johdolla luomuviljelyn rinnalle on tuotu uudistava viljely, jossa sidotaan hiilidioksidia peltoon erilaisin menetelmin ja sitä kautta hidastetaan ilmastonmuutosta.

Jupiterin veli Valo ja Frantsilan viljelyvastaava Tapani Ahola ovat kehittäneet erilaisia permapenkkejä ja viherlannoitteita, jotka parantavat maaperää: esimerkiksi kehäkukista käytetään vain kukat Frantsilan tuotteiden valmistukseen, mutta varret ja lehdet murskataan ja levitetään kasvipenkkien päälle rikastuttamaan maata.

Tänä keväänä Frantsilaan on perustettu myös ensimmäinen metsäpuutarha, joka mukailee luonnon ekosysteemiä.

Kun antaa, saa myös itse

Uudistava viljely eli hiiliviljely tekee maaperästä vuosi vuodelta parempaa, eli sen tavoitteena ei ole vain ylläpitää vaan parantaa: ottamisen sijaan myös antaa.

”Haluamme toimia esimerkkinä siinä, että on mahdollista elää luontosuhteessa, jossa kaikki voivat hyvin.”

Samalla kyse on laajemmastakin ajatuksesta:

”Kaikki toimivat suhteet perustuvat vastavuoroisuudelle”, Jupiter sanoo ja nostaa esimerkiksi kukan, joka antaa mehiläisille mettä mutta samalla pölyttyy itse.

“Kun antaa, luo kukoistusta ja samalla saa myös itse. Mikään toimiva suhde ei ole pelkkää ottamista. Elämässä tärkeintä on vuorovaikutus, suhteet muihin – sekä luontoon että ihmisiin”, Jupiter sanoo ja jatkaa:

”Myös ihmiset ovat osa luontoa, osa ekosysteemiä. Yksin ei pysty kukoistamaan. Se tapahtuu yhdessä. Osana monimuotoista ekosysteemiä.”

Kasvit ovat eläviä mysteereitä

Vastavuoroisuus ja kukoistus konkretisoituvat Jupiterille, kun hän käy viikoittain lapsuudenmaisemissaan Frantsilassa: katsoo miten taimet ovat kasvaneet kasvihuoneissa, kävelee pelloilla ja Virpin ja Jamesin puutarhassa, poimii eri kasveja ja yrttejä suoraan suuhunsa. Samat yrtit kasvavat edelleen Frantsilan mailla, jotka kasvoivat siellä jo lähes 40 vuotta sitten – myös se rohtoiisoppi, jonka taimista suurin osa päätyi pienen Jupiterin suuhun yli 30 vuotta sitten. Nyt rohtoiisopin makeudesta nauttivat Jupiterin lisäksi hänen lapsensa.

Kun Jupiter kulkee Frantsilassa, hän tuntee nimeltä kaikki kasvit. Tietää, mitä saa syödä ja mikä toimii rohtona mihinkin. Hän on oppinut sen kaiken vanhemmiltaan.

Mutta silti:

”Kasvi on aina myös ihmeellinen kaunis mysteeri. Miten se pystyy kasvamaan ja yhteyttämään, luomaan tehoaineita, jotka ovat meille ravintoa tai lääkettä tai molempia. Kasvi on elävä ihme, kuin alkemisti joka pystyy tekemään lyijystä kultaa.”

Ja noiden ihmeiden puolesta Jupiter ja koko Frantsila taistelee.

”Koko Frantsilan tarkoitus on antaa.”