Syötävä metsäpuutarha on lumoavan kaunis mutta ennen kaikkea hyödyllinen luontokeidas – koko ekosysteemille. Frantsilassa metsäpuutarhan perustamista opettava hortonomi Ulla-Maija Takkunen kertoo, miten syötävän metsäpuutarhan perustaminen hoivaa maata ja antaa luonnolle takaisin. 

Toisena kesänä saapuivat perhoset. Ulla-Maija Takkunen tuijotti liikuttuneena edelliskesänä istuttamansa syötävän metsäpuutarhan alkua, jossa perhoset lehahtelivat keltaisten ja violettien kukkien, kuten astereiden ja dorianvillakoiden päällä. Miten perhoset olivatkaan löytäneet paikalle, Ulla-Maija mietti. Naapurissakin oli vain viljeltyä peltoa eikä lainkaan kukkia. 

Aiemmin Ulla-Maijan pihalla Karjalohjalla ei perhosia ollut näkynyt. Kun hän osti 1,5 hehtaarin tilan, maa oli ”yksitoikkoinen ja surullinen”, entistä peltoa, jota ei oltu viljelty 18 vuoteen. Sille tuli valtava muutos, kun Ulla-Maija ryhtyi perustamaan tilalle syötävää metsäpuutarhaa.  

Nyt, neljän vuoden jälkeen, hän on istuttanut jo 300 puuta, kuten pähkinä- ja hedelmäpuita sekä lehmuksia, joiden lehdet ovat syötäviä. Niiden lisäksi on erilaisia pensaita, kuten marja-aroniaa ja tyrniä, valtava lajikirjo monivuotisia vihanneksia, paljon sieniä sekä maanpeitekasveja, kuten mansikkaa.  

Sellainen kuulostaa paratiisilta ihmiselle mutta ennen kaikkea Ulla-Maija on tehnyt sen palveluksena maaperälle ja ekosysteemille.  

”Koen olevani maan palvelija”, hän sanoo. 

Tätä ajattelua ja syötävän metsäpuutarhan perustamista hän opettaa kesällä myös Frantsilassa. 

 Juttu jatkuu kuvan alla. 

Tilaa Palsta. Frantsilan Palsta-uutiskirjeen tilaajana saat sähköpostiisi ajankohtaista tietoa luonnon viisaudesta ja luonnonmukaisesta hyvinvoinnista. 

Metsäpuutarha elävöittää maaperää 

Syötävä metsäpuutarha tarkoittaa ihmisen luomaa puutarhaa, joka mallintaa monikerroksellisuudessaan nuorta metsänreunaa. Se rakennetaan usein pellolle tai nurmelle, 5–7 eri kerrokseen. 

Tarkoituksena on, että siitä kasvaa vuosien saatossa suhteellisen itsenäinen, tasapainoinen kokonaisuus, jossa monimuotoiset kasviryhmät, killat, tukevat synergiassa toisiaan.  

”Siinä pyritään luomaan ekosysteemille mahdollisuus syntyä. Syötävä metsäpuutarha elävöittää maaperää, sitoo hiiltä ja turvaa ihmisen ja muun ekosysteemin ravinnon saannin kestävällä ja rakentavalla tavalla”, Ulla-Maija kertoo. 

Ulla-Maija oli pari vuotta sitten suunnittelemassa Frantsilan syötävää metsäpuutarhaa kollegansa Juha Ujulan kanssa. Nyt tuuliselle pellolle noussut pieni keidas toimii eräänlaisena näytepuutarhana, jonne halukkaat voivat tulla kursseille opettelemaan metsäpuutarhan perustamista ja ylläpitoa. 

Ilmoittaudu mukaan metsäpuutarhakurssille täältä. 

Syötävän metsäpuutarhan ajatus kulkee käsikkäin Frantsilan harjoittaman regeneratiivisen, eli uudistavan viljelyn kanssa. Se on ekosysteemiä elvyttävä viljelytapa, joka parantaa maaperää, elävöittää luonnon monimuotoisuutta ja sitoo hiiltä.  

Molemmat viljelytavat luovat myös aktiivisesti toivoa. 

”Ihmiset, jotka rakentavat tällaisia, uskovat tulevaan. Miksi kukaan muuten istuttaisi puita?” Ulla-Maija sanoo. 

Ennen Etelä-Suomeen muuttoa Ulla-Maijalla oli syötävä metsäpuutarha Yli-Iissä Pohjois-Pohjanmaalla. ”Pohjoisessakin voi kasvattaa syötävää metsäpuutarhaa, pitää vain valita lajeista pohjoisen kantoja.” 

Kaikella on tehtävä luonnon kiertokulussa 

Kuten nimikin kertoo, syötävä metsäpuutarha tarjoaa myös syötävää. Paljon.  

Ulla-Maija kertoo, että on satokaudella vihannesten suhteen omavarainen ja on kello 12:een mennessä saattanut syödä jo 15:ttä eri vihannesta, marjaa tai hedelmää: maksaruohoja, myskimalvaa, hunajamarjoja, ilmasipulia, päärynöitä, käärmeenlaukkaa…  

Syötävästä metsäpuutarhassa muilla eläin- ja kasvilajeilla on yhtäläinen oikeus syömiseen kuin ihmiselläkin. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että marjapensaita ei suojata linnuilta, rikkaruohoja ei kitketä eikä myyriä, käärmeitä tai tuholaishyönteisiä karkoteta. Kaikella ja kaikilla on tehtävänsä luonnon kiertokulussa, ja tavoitteena on villimetsää mukaileva tasapaino. 

Ainoastaan valkohäntäpeurat Ulla-Maija hätyyttäisi pois, koska ne syövät kaiken. Ne ovat Suomen luonnossa vieraslaji. 

”Syötävän metsäpuutarhan myötä maa monimuotoistuu, niin maan pinnan päällä kuin sen allakin – maaperä suorastaan kuhisee elämää! Aikaisemmin minulla ei näkynyt tilallani lierojakaan, mutta nykyään lieroja vain pursuilee maan pinnalle kukkia varten rakentamistani kohopenkeistä, jotka ovat samalla kompostikekoja”, Ulla-Maija kertoo. 

Ulla-Maija Takkusen elämäntehtävä on maanhoiva. ”Meidän pitäisi enemmän miettiä, mitä voimme maalle antaa. Vasta sen jälkeen tulee se, mitä voimme siltä saada.” 

Metsäpuutarha houkuttelee elämää ja eläimiä 

Nyt Ulla-Maijan omassa syötävässä metsäpuutahassa on alkamassa neljäs kokonainen kasvukausi. Alue on edelleen paahteinen, koska puut ovat matalia eivätkä anna vielä suojaa. Siksi Ulla-Maijan kesään kuuluu runsaasti kastelemista ja kaivolla käyntiä. Vuosien myötä työt muuttuvat erilaiseksi, kun metsäpuutarha kasvaa ja kehittyy. 

”Syötävän metsäpuutarhan perustaminen ei ole rakettitiedettä mutta kasveja täytyy tuntea. Pitää myös opetella, mitä kerääjäkasvit ovat ja kuinka isoksi puut kasvavat, ettei istuta niitä liian lähekkäin.” 

Viime kesänä Ulla-Maija rakensi syötävän metsäpuutarhansa keskelle vielä lammen. Se vasta olikin mullistus.  

Yhtäkkiä hänen ennen niin ankea maapalansa kuhisi vilvoittelevia ja juomaan saapuneita lintuja. Ja mitä lintuja! Harmaahaikara, kaulushaikara, lammen pinnan päällä liitelevä maakotka… Kerran myös joutsenia tallusteli hasselpähkinäpensaiden lomassa.  

”Välillä olen niin häkeltynyt, etten saa sanaa suustani. Kaikki tämä koskettaa tosi syvästi ja tuntuu niin oikealta: juuri näin meidän kuuluisi maata palvella.” 

Kiinnostaako sinua luonnonmukainen hyvinvointi? Tutustu Frantsilan monipuoliseen kurssitarjontaan täältä. 

SANASTOA 

Syötävä metsäpuutarha = Syötävä metsäpuutarha on nuorta metsänreunaa mukaileva vanha viljelymenetelmä, jota on toteutettu varsinkin tropiikissa useiden vuosituhansien ajan. Suomeen se rantautui, kun permakulttuurin ajatus tuli täällä tutummaksi 2000-luvun alussa.   

Permakulttuuri = rakennetun ympäristön ekosysteemien ekologisesti kestävää suunnittelua ja pyrkimystä omavaraiseen ruuantuotantoon. 

Regeneratiivinen viljely = eli uudistava viljely sitoo hiilidioksidia maaperään. Siinä maata muokataan mahdollisimman vähän, jotta maaperä rikastuu. Lue lisää Frantsilan harjoittamasta uudistavasta viljelystä täältä. 

Kerääjäkasvit = kasveja, jotka sitovat maasta vapautuvia ravinteita ja lisäävät kasvipeitteisyyttä kilpaillen näin rikkojen kanssa. Ne voi niittää ja jättää paikalleen luovuttamaan edelleen ravinteita.